Terhi Rannela
Karisto, 2018
220 s.
Kun arjen velvoitteet pitävät kesysti aloillaan, voi silloinkin hetkiseksi pyrähdellä villiin lentoon matkapäiväkirjojen mukana. Tällä kertaa sohvamatkailijan tempaisee mukaansa Terhi Rannela. Hän on koonnut tekstit omien matkapäiväkirjojensa ja sanomalehtiin kirjoittamiensa matkakolumnien pohjalta.
Hän esittää kirjan ensimmäisessä luvussa toiveensa siitä, että tekstit saisivat lukijan unelmoimaan ja innostumaan omien matkasuunnitelmien teosta. Heti alkuun koen samastumisen ja yhteisymmärryksen iloa. Itsellenikin lukuisat kirjeystävät ympäri maailmaa riittivät vallan hyvin yhteydeksi toisenlaiseen elämään ja kulttuureihin teininä, matkustamisen palo ja rohkeus syttyi vasta myöhemmin. Kirjeenvaihto on enemmänkin kuivaharjottelua ja todelliset maut ja tuoksut, lihaa luiden ympärille, löytyy vasta itse matkaan lähtemällä. Samaa perua silti molemmat, uteliaisuus ja kokemusten jano. Eikä materiaalista ole pulaa, kun matkustamisen makuun pääsee.
Kirjan luvut ovat enimmäkseen lyhyehköjä tunnelmakuvia eri puolilta maailmaa. Lukijan on oltava ketterä vaihtamaan maata ja manteretta, koska nyt ei ole kyse kiertomatkasta pisteestä A pisteeseen B. Niinpä Atlantic Cityn valomerestä ja kasinohotellin – jossa gangsterit Al Capone ja Lucky Lucianokin muuten yöpyivät – pelikoneiden kilinästä ollaankin jo seuraavassa luvussa matkalla Kiinan muurille.
Tekstit ovat täynnä pieniä yksityiskohtia, tunnetiloja ja oivalluksia. Kaikesta koetusta kirjaan valikoituu pieniä hetkiä tai yksi ajatuskuvio. Esimerkiksi Gambian luvussaan Rannela pohtii orjuutta ja sitä, kenen ääni jossakin historian käänteessä kuuluu – ja mikä vielä tärkeämpää: kenen ääni puuttuu? Jos orjuudesta vaiettiin kauan, mistä tämän ajan raakuuksista me mieluimmin vaikenisimme?
Terhi Rannela pohtii paljon myös kirjoittamista ja lukemiaan kirjoja. Hän viettää puolitoista kuukautta Britanniassa, juo teetä ja luonnostelee uusia lukuja kirjaansa. Oi kirjailijan vapautta, kun työnteko ei ole paikkaan eikä virastoaikaan sidottua!
Eniten nautin kirjan viimeisimmästä osuudesta, jota Rannela on kirjoittanut Saksan kuukausinaan. Turistifiilistelyjen sijaan on enemmän aikaa arjelle, suomalaisten ja saksalaisten kirjakauppojen tai kuntosalien vertailuille.
Tekstin innoittamana etsin jopa YouTuben Learn German with Jenny -kanavan ja pitkäaikainen haave saksankielen kertaamisesta nosti jälleen päätään. Miten hauska olisikaan käyskennellä Hannoverin katuja ja elvyttää ruosteista saksan sanavarastoa – villi ajatus!
Julkaistu Kirjavinkeissä 3.4.2018
Kyllä tuo oleskelu muilla mailla vierahilla on piiphtanut monet kerrat mieleen ja olemme miehen kanssa liittäneet sen aikaan sitten eläkkeellä.
VastaaPoistaKuulostaa ihan kirjalta, jonka voisi lukea :)
Minäkin olen lukenut tämän kirjan. Matkakirjoja on kiva lukea; ne tosiaan saavat haaveilemaan. Itseäni tässä kirjassa houkuttelivat eniten Islanti ja Uusi-Seelanti.
VastaaPoistaEn ole vuosiin käynyt muualla kuin Lapin reissuilla Ruotsin ja Norjan puolella. Nykyään tulee harrastettua enemmän nojatuolimatkailua... Mutta ehkä joskus vielä voisi repäistä?!
Minullakin oli muuten nuorena paljon kirjeystäviä maailmalla, ja vähän vielä vanhempanakin. Joidenkin kanssa olen vieläkin yhteyksissä, mutta nykyään lähinnä sosiaalisen median kautta. Joskus joku kyllä yllättää kirjeellä ja jollain ihanalla lahjalla. Saa esim. matkamuistoja käymättä itse missään :)
Vaikuttaapa inspiroivalta kirjalta ja Rannelalta pari kirjaa lukeneena otaksun, että pitäisin vaikka ei olekaan varsinainen romaani. Matkajutut ja -pohdinnat kiinnostavat aina!
VastaaPoistaKiva kun esittelit tämän kirjan. Pidän paljon Rannelasta, ja myös Krista piti hänestä todella paljon. Frau oli ehdoton suosikkini. Myös tämän kirjan haluan lukea. Hyvää viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaKivan oloinen kirja, kiitos esittelystä! Ihanaa alkavaa viikonloppua♥
VastaaPoistaKiitos kaunis kommenteistanne ja oikein aurinkoisaa viikonloppua ♥ Tämä oli ensimmäinen kirja Rannelalta, uskonpa lukevani lisää.
VastaaPoista