lauantai 24. syyskuuta 2016

Pikku enkeli






Tapani Bagge
CrimeTime, 2016





Pikku enkeli on Tapani Baggen uuden dekkarisarjan avausosa. Sen myötä pääsin minäkin viettämään rikoskomisario Sundmanin porukan kanssa kuherruskuukautta, sillä kyllä tästä selvästi pitempi suhde on kehkeytymässä. Tosin kuukausi typistyi pariin vuorokauteen, lukemista tauottivat vain pakolliset työ- ja kotivelvoitteet. Halusin päästä tarinan loppuun ja paljastaa pahikset. Oma vastuunsa on toki lukijankin rikoksen ratkaisusta otettava ja saatettava juttu omalta osaltaan valmiiksi.

Lukijaa ei päästetä alkua pitemmälle, kun jo tarvitaan poliisia paikalle. Pienen rannikkokaupungin arkiset toimet pysähtyvät löytöön ojanpohjalta. Lukiolaistytön elämä on päättynyt mitä ilmeisimmin rikoksen uhrina. Alkuun kierrellään ytimen ympärillä kuin kissa kuumaa puuroa. Uusia henkilöhahmoja putkahtelee esiin toreilta ja turuilta, sillä epäilyksenalaisia ja asianosaisia tarvitaan harhauttamaan niin etsiviä kuin lukijakuntaakin. Samana yönä on sattunut toinenkin rikokseen vivahtava kuolemantapaus. Syksyisessä Elviiran kaupungissa käykin kuhina, kun poliisit suorittavat tutkimuksia monella taholla. Entä yhdistääkö näitä kahta tapausta jokin vai onko samanaikaisuus vain sattumaa?

Sundmanin porukka muodostaa mielenkiintoisen ja rouhean suorasanaisen työyhteisön. Viisikymppisestä Sundmanista aistii erityisesti sen, että kovaa työtä on tehty ja paljon on nähty tähän ikään mennessä. Poliisin arjen sanoittamiseen tarvitaan toisinaan vahvoja sanoja - ja viskiä työn ja vapaan rytmittämiseen. Niinhän se on, että raskas työ vaatii raskaat huvit. Dekkariin sopivasti Pikku Enkelissäkin poliisit esiintyvät esittelyn jälkeen lähinnä vain sukunimillään, mikä ainakin minulle viestii heidän virkavalta-asemastaan ja tietystä etäisyydestä ympäristöönsä nähden. Pieni pehmentävä notkahdus kaavaan on naispoliisien kohdalla, he saavat tekstiin satunnaisesti tilaa myös Janena ja Tainana. On mielenkiintoista nähdä, miten eri hahmot saavat sijaa seuraavissa osissa, Töltti jää jo nimensä perusteella mieleen erityisenä henkilönä. Jokaisella on omat haasteensa yksityiselämässään, joten hyvin elämänmakuisia hahmoja yhtä kaikki. Jatkoa ajatellen juuri henkilögalleria herättää uteliaisuutta; kuinka poliisilaitoksella kemiat kehittyvät ja mitä tapahtuu virka-ajan jälkeen kotirintamalla?

Tapani Bagge on kirjoittanut yli 30 vuotta ja Aamulehden pari päivää vanhan jutun mukaan kirjoja on nyt ilmestynyt täysi sata. Siis aivan huikea määrä! Tuo juuri ilmestynyt sadannes kirja onkin todella mielenkiintoinen: Se murhaa joka osaa - dekkarin tekemisen taito. Vaikka ei haaveilisi dekkarin kirjoittamisesta, niin lukijanakin on houkuttelevaa kuulla rikosromaanin vaatimasta taustatyöstä ja henkilöiden ja tilanteiden rakentamisesta. Jännää!


3 kommenttia:

  1. En ole lukenut vielä yhtään Tapani Baggen kirjaa.

    VastaaPoista
  2. Tapani Baggea ei olla mekään luettu yhtään kirjaa, vaikka aikamoinen määrä niitä onkin tullut.
    Löysimme blogisi lukijoiksi :)

    VastaaPoista
  3. Hämmästyin itsekin hänen kirjojensa listaa, siinä on sekä pituutta että monipuolisuutta vähän joka lähtöön. Mieheni alkoi lukea tätä heti jälkeeni ja totesi, että erilaista kuin hänen lukemansa aiemmat Bagget.
    Tervetuloa lukijakseni, Tiia&Tommi. Mukavaa, ettei tarvitse ihan vain ittelleen kirjoittaa. Nyt kun 80 lukijan raja on ylitetty, niin olisi viimeinkin syytä järjestää pientä kirja-arvontaa. Yritetäänpä!

    VastaaPoista