Esikoisten lunastus
Samuel Davidkin
Johnny Kniga,
2016
Toki halusin kantaa korteni kekoon kesäkuun dekkariviikolla. Kirjapinosta valikoitui luettavaksi Samuel Davidkinin esikoisromaani Esikoisten lunastus.
Saksan poliisi kaipaa tietoja tohtori Julian Zellhausenin liikkeistä ja ottaa yhteyttä Helsingin rikostorjuntayksikköön. Jäljet johtavat Korkeavuorenkadulle asuntoon, jota rikoskonstaapeli Leo Asko lähetetään tutkimaan. Omintakeiseen tyyliinsä Asko haluaa etukäteen tietää tapauksesta lähinnä vain osoitteen; hän haluaa tehdä omat havaintonsa ilman ennakkotietoja tilanteesta. Hänen persoonalleen omin päin työskentely sopii muutenkin; mitäpä se alkuun hänen työnantajalleen kuuluu, että hän pyytää avukseen kenttätyöstä syrjään siirretyn Daniel Janovskyn. Miehet toimivat yhdessä tietäen tarkkaan, että kustannussäästöjen kurittamassa rikostorjuntayksikössä heidän sooloiluaan ei katsota suopein silmin, ellei tuloksia synny.
Janovsky on vakaumuksellinen juutalainen ja hänen tietämyksensä ansiosta tutkijakaksikko pääseekin heti epämääräisen tapahtumaketjun jäljille. Mitä ikinä outojen tapahtumien takana onkin, se näyttää liittyvän ortodoksijuutalaisiin. Johtolangat vihjaavat arvokkaaseen aarteeseen ja poliisit saavat huomata useammankin ryhmittymän tavoittelevan sitä.
Minua viehätti Davidkinin dekkarissa kaksi asiaa. Ensinnäkin juutalaisuus dekkarin aihepiirinä ja sen taitava ja asiantunteja käsittely oli innostavaa. Kirja puhuu nimenomaan Suomen juutalaisuudesta, jonka historia lienee heikosti tunnettua. Toiseksi kirja on niin Helsinki-teemainen kuin olla ja voi. Davidkin laittaa henkilöhamonsa mittaamaan keskustan katuja milloin kävellen, milloin juosten – ja jokainen reitti kerrotaan kuin hitaasti nautiskellen. Helsinki katuineen on läsnä joka hetki ja yllättäen se ei missään vaiheessa tunnu toistolta eikä tylsältä. Päin vastoin, mielessä herää muistikuvia omista suunnistuksista, hotellin tai kahvilan haeskelusta pääkaupungin kaduilla. Pisteenä i:n päällä kirja yhdistää Helsingin ja juutalaisuuden historiaa ja lopputuloksena on kaunis paketti. Henkilöhahmot sen sijaan jäävät jotenkin ohuiksi ja etäisiksi – se korjaantunee mahdollisissa jatko-osissa, jos Leo Asko ja Daniel saavat jatkaa uraansa rikostentorjunnassa.
Julkaistu Kirjavinkeissä 28.6.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti