perjantai 25. joulukuuta 2015

Maantieteelle emme mahda mitään






Maantieteelle emme mahda mitään
Jaakko Iloniemi


Docendo,
2015


“Maantieteelle me emme voi mitään. Ettekä te voi sille mitään.” Näin kerrotaan Josif Stalinin sanoneen Juho Kusti Paasikivelle ennen talvisodan syttymistä. Suomen edustajat oli tuolloin kutsuttu Moskovaan neuvottelemaan Suomen asemasta ja Stalinin ajatuksen taustalla oli Leningradin turvaaminen riittävän leveällä vyöhykkeellä Suomen naapurina. Yksinkertainen lausahdus kiteyttää hyvin yhden olennaisen perusperiaatteen Suomen ulkopolitiikassa ja se on päätynyt myös Jaakko Iloniemen kirjan nimeksi. Maantieteelliset tekijät ovat määrittäneet Suomen asemaa kautta historian.
Vakauden vuosikymmenten jälkeen Euroopan eri kulmilla on levottomuuden pesäkkeitä. Ukrainan kriisi ja Krimin tapahtumat tulivat Pohjolankin portaille, sittemmin uutisiin ovat vyöryneet Syyria ja Isis. Maailmanpolitiikka on monimutkaista ja moniselitteistä eikä Suomi ole sen pyörteiltä syrjässä. Jaakko Iloniemen kirja jakautuu lähes 90 lyhyeen puheenvuoroon Suomen geopoliittisesta asemasta historian eri vaiheissa. Venäjä ja Neuvostoliitto lohkaisevat itseoikeutetusti kakusta ison osan. Suurvalloilla on aina ollut etuvyöhykkeensä,vaikka intressejä julkisuudelta siloiteltaisiinkin. Iloniemi avaa kuitenkin asiaan huomattavasti laajemman näkökulman. Suomella on pitkä yhteinen historia myös Ruotsin kanssa ja maiden välinen yhteistyö on luontevaa – mihin se jatkossa voi kehittyä ja mitä se voi tarkoittaa maiden turvallisuuspolitiikan osalta? Palapelin osaset ovat hyvin moninaiset, kun kuvioon sovitellaan myös Saksan roolia Euroopassa ja otetaan Baltian maat leikkiin mukaan. Euroopan Unioni asettaa omat velvoitteensa jäsenmailleen. Entä mikä on Naton ja sen mahdollisen jäsenyyden merkitys, kun mietitään turvallisuuden takaamista Itämeren alueella?
Jaakko Iloniemi on kansainvälisen politiikan konkari, joka on tehnyt pitkän uran niin diplomaattina kuin elinkeinoelämän palveluksessakin. Hänellä on kokemusta erilaisista tehtävistä toimijana ja tarkkailijana viiden vuosikymmenen ajalta ja hänen asiantuntemuksensa on kysyttyä myös luennoitsijana. Pidän hänen selkeästä puhetavastaan ja sama ymmärrettävyys henkii myös hänen teksteistään. Ei tarvitse olla harras ulkopolitiikan harrastaja saadakseen tästä kirjasta paljon irti; teksti tekee asiat helposti omaksuttaviksi ja sitoo historian ja nykyisyyden mielekkäästi yhteen.

Julkaistu Kirjavinkeissä 25.12.2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti