sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Varjopoika







Varjopoika
Carl-Johan Vallgren




Otava,
2015

Ruotsi ja dekkarit - kuulostaako tutulta yhdistelmältä? Pohjoismaiseen kesäjännitysviihteeseen on helppo sukeltaa mukaan. On odotettavissa, että kyllä sieltä joku suomensukuinen tyyppikin pulpahtaa pintaan Tukholman metron malliin. Östermalm ja Djursholm gataneineen ovat kuin päällisin puolin tuttuja kotimaan kesäkaupunkeja, joissa satunnaisesti piipahdetaan.

Ruotsissa Vallgren on tehnyt kirjallista uraa jo hyvän aikaa, niittänyt lukijoiden suosiota ja myös kunniaa ainakin yhden August-palkinnon verran. Varjopoika on hänen ensimminen rikosromaaninsa. Ellei tähän mennessä ole jo tullut tehtyä tuttavuutta toisella kotimaisella, niin nyt uusin kirja on tarjolla myös suomenkielisenä käännöksenä.

Isä ja kaksi poikaa matkalla kotiin kesäisenä päivänä Tukholmassa. Vaimo odottaa kotona ruoan kanssa, lapset vaativat miehen huomion. Jokainen vanhempi tunnistaa kyllä sen tilanteen, kun talutat yhtä  ja yrität samalla pitää kiemurtelevan ja tuskastuneen nuoremman aisoissa rattaissa. Nopein reitti kotiin, kiitos! Mies on kiitollinen ystävällisen ohikulkijan avusta. Seuraavassa hetkessä poika on kadonnut, lopullisesti.

Yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin katoaa toinenkin veljeksistä, Joel. Kyseessä ei ole mikä tahansa perhe, sillä Klinbergit ovat vanha ja varakas, kansainvälisillä markkinoillakin toimiva teollisuussuku. Joel on perheyrityksen pääjuristi ja perillinen. Kukaan ei kuitenkaan kysele lunnaiden perään eikä esitä muitakaan vaateita, kuten ei aiemmankaan katoamisen yhteydessä.

Joelin vaimo ottaa yhteyttä Danny Katziin ja pyytää tältä apua miehensä etsinnässä. Danny ei varsinaisesti ole mikään yksityisetsivä, mutta hänen rankka menneisyytensä on ehtinyt opettaa monenlaisia taitoja tiukkoja tilanteita varten ja rahakin kelpaa. Armeijan salaisen erikoisryhmän oppien lisäksi Danny on käynyt katujen kovaa koulua, käyttänyt huumeita, renttuillut ja rötöstellyt. Pian Katz saa huomata, että Klingbergin juttu kiinnostaa myös hänen nuoruusaikojen ihastustaan, Evaa. Evakin on yrittänyt rakentaa uuden elämän ja painaa rosoisen ja risaisen nuoruuden pois mielestään. Tapaaminen nostaa entiset ajat pintaan. Kuvio monimutkaistuu entisestään, kun Dannysta itsestään tulee pääepäilty.

Luku luvulta Varjopoikaan ilmaantuu uusia käänteitä ja jos luulit hetken selvittäneesi pakkaa, niin kohta se on taas lattialla levällään. Mies- ja naistappioita kertyy pitkin matkaa eikä murhatuille jäädä pitkäksi aikaa kelloja soittamaan, kun on riennettävä jo tarinassa eteen päin. Useamman kuin kerran jouduin pidättelemään hengitystäni, kun oli aivan SELVÄÄ, että nyt mennään tyhmästi surman suuhun. Kertomatta kellekään ja yksin, kovin niukasti aseistettuna! Mutta sehän on vain sitä henkilöhahmon urheutta, jolla pidetään lukija juonessa mukana. Ihmisen pimeä puoli ja raakuus on jollain tapaa kuitenkin lukijaystävällistä ja sopi ainakin minulle huomattavasti paremmin kuin vaikkapa Erik Axl Sundin Varistyttö-trilogia ajoittain ahdistavat käänteet. Kansainvälisyys tuo myös oman säväyksensä tarinaan ja tällä kertaa nuo erikoismausteet nousevat Karibianmeren alueen värikkäästä kulttuuriperinnöstä.

Kirsikkana monikerroksisessa kakussa on epäsosiaalinen, arvaamaton ja rouhea Daniel Katz. Mies jää kiehtomaan mieltä, arvatenkin hänen seikkailunsa ovat vasta alussa.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti