Poika joka katosi

Poika joka katosi
Marja-Leena Tiainen



Avain,
2015


Kannen kolme sanaa kiteyttävät ytimekkäästi kirjan surullisen juonen. Kirjan aihe on rankka ja aiheena ahdistava, mutta kieleltään se on yksinkertainen ja helppolukuinen nuortenkirja. Marja-Leena Tiainen on mukauttanut Poistui kotoaan -romaaninsa selkokieliseen muotoon. Ensivilkaisu kansien sisälle antaa mielikuvan runokirjasta. Kyse on kuitenkin nimenomaan selkokielisyydestä, lyhyistä ja pelkistetyistä lauseista. Selkokirjat ovat olleet minulle tuntematonta aluetta ja nyt tämä kirja kutsui luokseen puhuttelevalla teemallaan. Kansikuvakin on todella kaunis, yhtä aikaa pelottavan tyhjä ja silti lohduttavan rauhallinen.

17-vuotiaan Hannan perhettä ravistelee järkyttävällä tavalla pikkuveli Mikon katoaminen. Menetyksen lisäksi vanhemmat ja Hanna joutuvat elämään kiduttavassa epätietoisuudessa siitä, mtä oikein on tapahtunut. Jonkin ajan päästä Mikon mopo löytyy metsästä, mutta sekään ei auta etsinnöissä eteen päin. Pojan löytyminen elossa alkaa näyttää epätodennäköiseltä, vaikka äiti vielä siihen toivoon takertuukin. Surua ja kriisiä edetään läpi ennen kaikkea Hannan tuntemusten kautta. Mahdottomassakin tilanteessa toivo huomisesta kuitenkin nostaa päätään.

Jos lukeminen on nuorelle syystä tai toisesta vaivalloista tai lukeminen harrastuksena on muuten vain jäänyt vieraaksi, tämänkaltaiset selkokieliset kirjat voivat olla ovi kirjallisuuden maailmaan. Helppolukuinen romaani, jonka sivumäärä ei uuvuta hitaampaakan lukijaa, voi antaa upean onnistumisen tunteen lukuharrastuksen saralla.

Erityisen hyvin kirja sopii myös suomenkieltä vasta opetteleville. Kieltenopiskelulle sydämeni menettäneenä puhun kokemuksesta; varsinkin saksan- ja ranskankielen kertaukseen olen silloin tällöin etsiskellyt luettavaa nuorille tarkoitetuista romaaneista. Minun on siis varsin helppo samaistua vähemmän lukevan tai lukemisen haasteelliseksi kokevan iloon onnistuneesta lukuprojektista. Jokaista vastaantulevaa ranskankielistä sanaa en ehkä ymmärrä, mutta hyvä jos kokonaisuuden kuitenkin - ymmärrän riittävästi lukeakseni kirjan loppuun asti. Kieltenopetuksen tukena selkokirjat ovat kerrassaan mainioita.

Poika joka katosi etenee loogisesti ja rankkaa kriisiä lohdullisesti avaten. Asiat ratkeavat, tavalla tai toisella, ja pikkuhiljaa tilanteen hyväksyminen pääsee alkuun ihmisten mielissä. Tapahtuneet eivät unohdu, mutta niiden rinnalle kasvaa uutta. Lukeminen kuuluu kaikille ja siksi selkokirjoilla on tärkeä paikkansa kirjallisuudessa. Mutta se ei rajaa tätäkään kirjaa pelkästään erityisryhmille, kyllä tähän voi tarttua kuka tahansa.