torstai 22. tammikuuta 2015

Vapaa




Vapaa
Annamari Marttinen



Tammi,
2015



Näinköhän julistaisin jo vahvojen kotimaisten naiskirjailijoiden kevään alkaneeksi kirjahyllyssäni? Annamari Marttisen Vapaa vie lukijansa Joutsenon vastaanottokeskuksen käytäville, entisen Konnunsuon keskusvankilan tiloihin. Vastaanottokeskukseen saapuessaan turvapaikanhakijoilla on usein takanaan vaarallinen ja kaoottinen pakomatka. Monet heistä ovat turvautuneet ihmissalakuljetukseen ja väärennettyihin papereihin. He ovat jättäneet taakseen kaiken tutun ja paenneet henkensä edestä. He ovat paenneet olosuhteita, jotka välähtävät television kuvaruudulla meille kaukaisten maailman kriiseinä ja konflikteina. Mihin vastaanottokeskus sijoittuu pakenemisen aikajanalle, ovatko he jo uuden alussa, turvassa... Missä he ovat? He ovat keskellä kylmää pohjoista maisemaa, metsien ja peltojen takana, vieraan ja vaikean kielen ympäröimiä. Heidän tulevaisuutensa on toisten käsissä, on vain odotettava. Hakemuksen käsittelyä. Siirtoa. Palauttamisen pelon haihtumista.

Kirja kertoo Mahdista, joka on paennut kotimaastaan Irakista. Hän saapuu Joutsenon vastaanottokeskukseen keskelle "ei mitään", joku oli kuiskannut jopa venäläisestä vankilasta. Matka jatkuu kuitenkin ilman tarkastuksia ja pysähdyksiä; Mahdi voi viimein tuntea olevansa turvassa ja hän tarkastelee muita bussin matkustajia, joilla on sama matka. Näihin ihmisiin hän tutustuisi tulevina viikkoina, pakomatkaansa hän on tehnyt yksin ilman ainuttakaan perheenjäsentään.  Niin paljon kuin Mahdi onkin jättänyt taakseen, kidutussellin jäljet seuraavat mukana ja öisin kahleet pureutuvat ihoon uudestaan ja uudestaan.

Mahdi saa suomen kielen opettajakseen vaalean ja viehättävän Katariinan. Opettajasta tulee Mahdille tärkeä tukipylväs ja kannustaja. Hänen oppituntinsa ovat avaimia yhteisöllisyyteen, jonka syntymiseen tarvitaan yhteinen kieli. Tarvitaan myös rajoja ja rooleja, että kommunikointi pysyy mutkattomana. Katariina on suojaton niiden sanojen edessä, mitä Mahdin papereista paljastuu. Sanat eivät yllä kaikkeen, eivät edes suomen kielen opettajan.

Mahdi käy hiljaisuudessa keskustelua Patun, entisen vangin kanssa. Samaisessa sellissä Patu on kärsinyt rangaistustaan 30 vuotta aikaisemmin. Patusta tulee Mahdille tärkeä ja hänen kohtalostaan kiinnostava. Ehkä siksi, että muita yhteyksiä suomalaiseen yhteiskuntaan ja vastaanottokeskuksen ulkopuolelle ei vielä ole - on vain Patu ja Katariina. Mahdi ei ole vanki, silti Patun tavoin hän on muurien ympäröimä - ja onko vapautta välittömästi muurien ulkopuolellakaan vielä? Mahdia ja Patua yhdistää kiinnostus uskonasioihin, joskin Mahdi joutuu pohtimaan: "Entä jos Jumalani ei ole täällä? Jos hän ei tule tänne? Tämä ei ole hänen paikkansa? Täällä on toinen Jumala? Tuntevatko Jumalat toisensa?" 

Annamari Marttinen työskentelee vastaanottokeskuksessa suomen kielen opettajana. Kirjassa onkin sisältä päin eletyn vakuuttavuutta ja siksi se kaikessa fiktiivisyydessään tuntuu hyvin todelta. Aihe on myös hyvin mielenkiintoinen, koska tätä puolta emme maahanmuuttajista juuri ollenkaan näe. Entä koska Mahdi voi sanoa olevansa vapaa? Oliko Patu vapaa kärsittyään rangaistuksensa? Kirja ottaa lukijan lempeästi vierelleen ja antaa lukijalle vapauden pohtia syviäkin syntyjä. Yksinkertaisesti todettuna: vaikuttava, hieno lukukokemus. Kiitokset Tammelle tästä arvostelukappaleesta.

"Jos ihmisessä on tahra. Jos tahra on jo tullut, lähteekö se koskaan kokonaan? Ja missä kohtaa se tahra on? Pyyhkiytyykö se pois millään määrällä sovitusta, anteeksipyyntöä ja anteeksisaamista, rukousta?"


2 kommenttia:

  1. Tämä oli todella vahva teos ja teema on ajankohtainen maahanmuuttajista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri sitä. Marttinen on kiertänyt puhumassa kirjastaan ja kovasti toivoin, että jokin tapahtuma olisi sattunut tarpeeksi lähelle ja sopivaan aikaan... Mieluusti olisin kuullut hänen kertovan itse kirjastaan.

      Poista