Autuaiden saari

Andrei Pajanne
Autuaiden saari



Imogen Books,
2013



Tein toista viikkoa kirjamatkaa Autuaiden saarella ja osa minusta taitaa vieläkin leijailla kansikuvan tähtien välimaastossa. Liekö ollut tähtiin kirjoitettua sekin, että kirja tuli tielleni juuri nyt? Normaaliarjessa olisin epäröinyt tarttua tuhatsivuiseen teokseen. Nyt maanantaisesta leikkauksesta toipuessa liikkumavapautta on lähinnä vain korvien välissä ja siksi sainkin uppoutua tähän Andrei Pajanteen esikoisteokseen ilman arkisten velvotteiden keskeytyksiä. Erikoinen, merkillinen tarina tempasi sfääreihinsä niin, että tuhat sivua hupeni huomaamatta. Kirjan lyhyt esittely oli saanut minut kiinnostumaan kirjasta, mutta se oli vasta kalpea aavistus tulevasta - mitään vastaavaa en ole aiemmin lukenut. Tarina laajenee niin ajallisesti kuin paikallisestikin joka suuntaan ja silti sen eri ulottuvuudet kytkeytyvät harmonisesti toisiinsa. Mitäs minä muuta kuin nautin ja annoin yllätyksen toisensa jälkeen huuhtoa ylitseni.

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta..." Laulujen Laulu tekee kaiken muun tyhjäksi ja vaillinaiseksi sen rinnalla, että syvimmin ihminen kaipaa rakkautta elämäänsä. Rakkaudesta tulee myös kirjan päähenkilön, Andreaksen, elämänmittainen projekti. Lapsuuden tapahtumat ovat jättäneet syyllisyyden tummat varjot hänen elämäänsä. Hän tuntee riittämättömyyttä ja pelkää epäonnistumista lääkärinä ja niinpä hän keskittyykin kehittämään ideaansa rakkauden tuottamisesta huippumodernin nanoteknologian ja aivotutkimuksen keinoin. Mullistavaa hanketta lähtee rahoittamaan Haidar, öljyvaroilla rikastunut riskisijoittaja. Vuosien kehitystyö antaa lupaavia tuloksia, mutta juuri ennen tulosten julkistamista Andreas joutuu tuhoisaan lentokoneonnettomuuteen.

Ja onnettomuudesta alkaa varsinainen mielikuvituksen ilotulitus...

"Rakkauden seuraajien ei ole tarkoitus päästä helpolla! Itsensä etsiminen on raskasta työtä. Joka aamu on noustava, jatkettava matkaa ja luotettava Kaitselmukseen. Vastaukset eivät saavu luoksemme avaruusaluksilla, niin mukavalta kuin se tuntuisikin. Ja vaikka ne tulisivatkin, et uskoisi totuuden sanansaattajia." (s. 461)

Andreakselle paljastuvat Universumin salaisuudet on jokaisen koettava ja luettava itse, joten juonipaljastukset loppuvat minun osaltani tähän. Eikä tällaista tarinaa voi edes puristaa muutamaan kappaleeseen! Toisinaan tuntui, että luen aikuisille suunnattua satua. Seuraavassa hetkessä tunsin kuuntelevani suurta filosofista ajattelijaa. Ja tieteisfantasian rinnalla kulki pieni ihminen pelkoineen ja epäuskoonsa takertuneena - hahmo, jota jokainen varmasti löytää omasta sisimmästään. Niin paljon kuin kirja rakkaudesta puhuukin, niin lällyä ja lepertelyä se ei ole missään vaiheessa. Minusta kirjassa rakkaus nousee ei vain ihmisen, vaan koko elämänkokoisen, ihmeen ylimmäksi ylläpitäjäksi. Mitä ikinä Andreas matkallaan kohtaakin, hän saa myös paljon ymmärrystä osakseen: "Nainen hymyili myötätuntoisesti.Voit olla eksyksissä turvallisin mielin. Sinut löydetään vaikka kulkisit pimeässä laakossa." (s. 195)

Nyt on aika siirtää Autuaiden saari kirjahyllyyn kohtaan Lukuelämykset 2014. Mitähän mahtoi aivosähkökäyrälleni tapahtua noiden tuhannen sivun aikana; ehkä suurta siksakkia ja sykkyrää mutta mahdollisesti muutama kyyhkysen kuviokin? Hyvin todennäköisesti pari kaunista ikiaikaista kukkastakin kirjan lohduttavimmissa kohdissa - niitä on kirjassa sen verran ahkeraan, että melkein kannattaa paikat merkitä muistilapulla jatkokäyttöä varten. Riittämättömyyden ja epätoivon hetkillä rakkauskirjeestä voi olla suurta apua. Kiitän Imogen Booksia tästä arvostelukappaleena saadusta kirjasta.