lauantai 8. marraskuuta 2014

Armanin maailma



Arman Alizad
Kauko Röyhkä
Armanin maailma



Docendo,
2014


Kirja - ovi lukemattomiin maailmoihin. Armanin maailma on sitä kirjaimellisesti, kansien väliin on puristettu hengästyttävä määrä toinen toistaan hurjempia reissuja. Hän tutustuu Manilan slummien vaarallisiin jengeihin, jotka ovat verivihollisia keskenään ja tapaa Brasiliassa ase- ja huumediilerin, mutta silti; "Jokin tolkku täytyy olla, mulla on sentään lapsia kotona. Me pyritään minimoimaan riskit ja luomaan niin hyvät ja luotettavat verkostot kuin mahdollista." Minimoimaan riskit??  On hykerryttävää miettiä, mitä itse kukin pitää elämässään riskien minimoimisena. Tämän kirjan perusteella voisi väittää Juicelle vastaan... Kyllä, elämästä voi selvitä hengissä. Ja seikkailla saa, oman intohimonsa tähtiä tavoitella.

Kirja kertoo Armanin tähänastisen elämäntarinan, joka alkaa pikaisella katsauksella lapsuuteen Iranissa. Kotiosoite vaihtui mantereelta toiselle, mutta aktiivinen ja sosiaalinen Arman tuntuu olevan kotonaan kaikkialla. Ja kun tekee sitä, mitä itse haluaa, on tekemisissään pätevä. Oli sitten kyse skeittaamisesta, breakdancesta tai räätälin ammatista. Ja sittemmin rajoja ravistelevasta ja esteitä romuttavasta tv-persoonasta.

Alizad ja kuvaaja Tuukka Tiensuu matkaavat maailmalla, ja filmiä syntyy. Ensin Kill Arman, joka on tutustumista  erilaisiin taistelulajeihin maailmalla. Eikä todellakaan katsomon puolelta vaan Arman ottaa ihan omaa tuntumaa lajiin kuin lajiin.Pikakurssin jälkeen vastassa saattaa olla kamppailu kansallista mestaria vastaan. Tai kilpakaratekaa, whatever.  Eivätkä ne matsit ole mitään pyhäkoulumeininkiä ja pehmoa paijausta. Arman ja viimeinen ristiretki on puolestaan syväsukellusta erilaisiin kulttuureihin ja ihmisten elämään. Ja ne johtavat toteamaan: "Ihmisiä, joita ei periaatteessa ole olemassakaan, on paljon." Silmät lautasina luen uskomattomia, rohkeita tarinoita. Maailmasta on moneksi. Luku luvulta, reissu reissulta, tulee yhä selvemmäksi, että näiden seikkailujen taustalla on valtavasti pohjatyötä. Vaikka alkuun auttoikin ehkä vain suuri into ja halu toteuttaa omia visioita. Paikat voivat olla outoja, ihmiset sekopäisiä ja arvaamattomia - täytyy olla "silmää" lukea tilannetta. Jääräpäisyyttä, jonka vastapuoli noteeraa.

Docendolle kiitos tästä arvostelukappaleesta. Armanin maailmassa on tavallisen arjen puurtajalle jotain ihastuttavasti tajunnan räjäyttävää. Kirjan teksti ei runoile turhia eikä sitä ole siistitty pyhäkuosiin, mutta kaikki sen rosoisuus on yhtä tarinan kanssa. Yksittäiset terävät havainnot ja nostavat mielenkiintoisia ja hauskojakin yksityiskohtia esiin eri kulttuureista ja kirjan kuvat antavat reissumielikuville sen "piste iin päällä" -loppusilauksen. Siitäkin tykkäsin, että kirja ei ole mitenkään ikä- tai sukupuolisidonnainen; tämän uskaltaisi antaa vaikkapa lahjaksi hyvinkin erilaisille ihmisille.















4 kommenttia:

  1. Vaikuttaa kiinnostavalta, kunhan lukemattomien kirjojen pinoni hieman madaltuu niin täytyy laittaa lukulistalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Madaltuuko se jossain vaiheessa :D
      Minusta tuntuu, että "kuppi" on aina täysi... No yritän kyllä olla maltillinen enkä nykyisin kanna kirjastosta puolta tusinaa kirjaa, jos kotona on useampi kesken. Jos niin teen, päädyn makselemaan viivästyssakkoja. MOT.

      Poista
  2. Arman on kyllä kunnioitusta herättävä tyyppi ja kaikki reissaamisesta kertovat kirjat kiehtovat aina...etenkin jos niissä mennään pintaa syvemmälle! :)

    http://lenkkareissa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tässä mentiin pintaa syvemmälle siihen malliin, että kamppailulajit ja niiden erot ohitin turhan huolettomasti... Siis olihan ne myös yksi kirjan pääpointteja.

      Poista