Yhdeksän tornin linnake

Yhdeksän tornin linnake
Qais Akbar Omar

Otava,
2013


"Pitkään olen kantanut tätä surujen taakkaa sydämeni häkissä. Nyt olen antanut sen sinulle. Toivon, että olet kyllin vahva kantamaan sitä."

Noiden kirjan loppusanojen jälkeen olen tyytyväinen, että lopulta päädyin lukemaan kirjan koko tarinan. Aivan hevillä en nykyisin jätä kirjaa kesken, ellei sen lukeminen kertakaikkiaan tunnu aivan ajanhukalta. Yhdeksän tornin linnakkeen afgaanipojan elämään sisältyy kuitenkin vaiheita, joiden pyörteissä jouduin kysymään itseltäni, haluanko todellakin jatkaa. Ei siksi, että kirja olisi ollut tylsä tai ajan hukkaa - aivan päin vastoin. Tarina on kiehtova ja vaikuttava selviämistarina, jota kuvittavat ankarat vastukset ja ajoittain yli ymmärryksen käyvä pahuus. Kirjan tapahtumat palannevat mieleen vielä kauan ikään kuin taustaksi, kun kuulen ja luen uutisia sotatantereilta.

Kirja kertoo Afganistanin lähihistoriasta noin kymmenen vuoden ajalta. Se on yhden perheen ja suvun tarina pojan kertomana. Kirjan kerronta sinänsä on miellyttävää ja helppolukuista, kaoottisten vuosien vaiheet on selkeästi jaoteltu. Tarinan sisältöä sen sijaan saattaa välillä joutua sulattelemaan ja täpäriä pelastumisia ihmettelemään.

Eniten kirjassa kuitenkin puhuttelee perheenjäsenten välinen huolenpito ja rakkaus. Eikä perhe suinkaan ole mikään pieni ydinperhe, vaan sukurakkautta mitä laajimmassa määrin. Afgaanien vieraanvaraisuus ei tunne rajoja, vaikka autolastillinen vieraita ilmestyy ennakkoon ilmoittelematta ovelle koputtelemaan keskellä yötä - ja jää asumaan viikoiksi tai kuukausiksi. "Olette tosiaan yllätysvieraita, mutta odottamattomat vieraat ovat lahjoja Jumalalta. Ovemme ovat aina avoinna heille, sillä he tuovat Jumalan hyvän tahdon mukanaan." Vanhus perustelee vieraanvaraisuuttaan sillä, että puutarha on vain hänen hoidossaan, mutta kuuluu Jumalalle kuten aivan kaikki muukin.. Siksi sen antimetkin kuuluvat kaikille, jotka niitä tarvitsevat.

Ei tästä nyt tämän tarkemmin, vaikka kirja runsain mitoin antaakin ajattelemisen aihetta. Ehkä tämä kirja on luettava ihan itse.