Unelmasta totta

Pirkko Koskenkylä:
UNELMASTA TOTTA
Kauas on pitkä matka



Airut Kustannus Oy, 2013
383 sivua










Matkailu avartaa, kevyesti kotioloissa tehtynäkin. Ja joissakin tämän kirjan käänteissä todellakin arvostin sitä, että myrskyisästi vellovan meren sijaan allani on tukeva maaperä ja mukava kotisohva. Voin kyllä elää hengessä mukana seuraavan aallon hyökyessä kohti, mutta se ei kastele sukkiani eikä töytäise astioita kaapista lattialle pirstaleiksi. Kiehtovasta seikkailustahan tässä siis on kyse.

Olin valinnut kirjan hyvin sattumanvaraisesti ja pikaisella silmäyksellä takakannen tekstiin, ajatuksena oli ostaa matkakirja lomaviikonlopun kunniaksi. Ehdin jo hetken epäillä hankintaa; tämähän on venekirja ja mitäs minä veneilystä tiedän? Veneilyyn ja merenkäyntiin liittyvä sanasto ei kuitenkaan missään vaiheessa käy kyllästyttämään, niin selkeästi ja sopivasti sitä kirjassa on tarjolla asiaan aiemmin perehtymättömällekin. Pääosassa ovat vaihtuvat maisemat Kaukoidästä Välimerelle, Yhdysvaltoihin, Bahamalle, Karibialle... Yhden pysähdyksen taktiikasta ei puhettakaan, kun satama toisensa jälkeen houkuttelee Koskenkylän pariskunnan maakierrokselle.

Pirkko Koskenkylän matkakumppani ja aviomies Pekka perusti Nautor Oy:n Pietarsaareen vuonna 1966. Näkemystä ja kokemusta veneenrakentamisesta miehellä oli siis jo kunnioitettavan elämänuran verran ennen matkaa. Kirjassa matkaa tehdään 21-metrisellä moottoriveneellä, Thaimaassa valmistuneella Voyagerilla.

Vladimir VysotskinYstävän laulussa luvataan, että meri kyllä selvittää "kuka viereesi jää." Tilanteet muuttuvat äkillisesti, myrskyt ja konerikot voivat tehdä olosuhteet todella hankaliksi. Ruokaostoksille ei noin vain poiketa kesken Atlantin ylityksen eikä tiskeistä selvitä ravintolaillallisella. Veneessä kokataan, leivotaan ja pestään pyykkiä - eletään unelmaa  todeksi ja lomaillaan ja siinä sivussa pyöritetään arkisia kotiaskareita. Veneellä vietetään joulua ja syntymäpäiviä, ja tehdään visiittejä naapuriveneelle.

Minulle kirja osoittautui helmeksi erityisesti siinä vaiheessa, kun Voyager otti suunnan kohti Välimerta ja edelleen Kreikkaa. Tähän osuuteen tulen varmasti palaamaan aina Kreikkakaipuun iskiessä ja matkakuumeisena. Koskenkylät tutustuvat saareen toisensa jälkeen ja nykyhetkeä peilataan menneisyyteen, aina antiikin mytologioita ja sankaritaruja myöten. Meni miten meni nykyisellään, niin antiikin Kreikkaa pidetään eurooppalaisen sivistyksen kehtona. Historian tunneilla ehkä kerran opitut ja nyt jo pahasti tomuttuneet kertomukset Odysseyksen matkoista heräsivät jälleen henkiin. Olympoksen jumalten värikäs elämä päihitti nykyisten saippuaoopperoiden juonittelut mennen tullen. Historiaa, totta ja tarua, tuodaan kirjassa hauskasti ripotellen niin, että mielenkiinto herää ja yllättävät yksityiskohdat antavat kasvot pienelle kalastajakylälle tai rakennuksen raunioille. Perusteellinen historiankirjoitus on sitten asia erikseen.

Olen iloinen intuitiosta, joka sai kirjakaupassa tarttumaan matkakirjoista juuri tähän. Kirjaa elävöittävät matkakuvat ja kartat, ja itseni tavoin moni varmasti tunnistaa myös kirjoittajan tutuksi tv-kasvoksi aiemmilta vuosikymmeniltä. Kirja käy myös elämisentaidon oppaasta: "Ikä ei ole luovuuden este ja ilman unelmia ihmisen ei ole hyvä elää." Näin todetaan kirjan loppusanoissa.

 Ja kertoo se senkin, mikä oli alushameen tarkastajien ammattikunnan tehtävä.